Brynhild Uvild
norjanvuonohevonen, tamma ruunihallakko, 145cm s. 13/10/2015, 5v. yleispainote, heB/80cm VH16-053-0121 kasvattaja: Brynhild, Norja omistaja: Micaela (VRL-13987) |
Ulvi on luonteeltaan aivan oppikirjan mukainen vuonohevonen - säyseä, rohkea ja monipuolinen. Välillä tamma saattaa olla hieman laiskanpulskea, mutta hyvinä päivinä siitä kuoriutuu esiin reipas ja motivoitunut työmyyrä.
Suku & jälkeläiset
i. Sylvin Emil |
iii. Natt Røver iie. Fjerde Foss iei. Sigfred II iee. Elinor |
|
eii. Nytroll av Snøvik eie. Håpe av Snøvik eei. Solbergs Måns eee. Ulfhild |
Hevosella ei ole vielä jälkeläisiä
Kilpailusijoitukset
|
Päiväkirja
18/06/2016 - Talutusratsastusta - kirjoittanut Micaela
Eräs tuttavani, joka työskentelee paikallisessa nuorisotoimessa, soitti minulle pari kuukautta sitten kysyäkseen löytyisikö minulta sopivaa hevosta lasten kesätapahtuman talutusratsastukseen. Senpä vuoksi seisoin nyt hevosineni Huhtalan ala-asteen hiekkakentällä.
Olin valinnut mukaani vuonohevostamma Ulvin, joka rauhallisen ja varman luonteensa ansiosta sopi paremmin kuin hyvin tähän tehtävään. Suloinen pystyharja tuntui olevankin koko tapahtuman vetonaula, joka keräsi ympärilleen lasten lisäksi myös näiden vanhempia. Tamman pieni ja ponimainen ulkomuoto sai jopa hieman aremmatkin lapsukaiset lähestymään meitä ja kokeilemaan pienen kierroksen ratsastusta. Ulvi nautti lasten antamasta huomiosta, rapsutuksista sekä erityisesti ruohotupsuista, joita lapset kävivät sille keräämässä.
Kun lopulta oli tullut aika lähteä kotia kohti, oli meitä hyvästälemässä noin kymmenkunta ratsastukseen hurahtanutta pikkutyttöä.
01/07/2016 - Estevalmennus - kirjoittanut Micaela
Olin jo alkanut katumaan sitä, että olin ilmoittanut kaikki tallin hevoset samoihin estekilpailuihin Yläkokon ratsastuskoululle. Meillä olisi mukana nimittäin viisi nuorta ja kokematonta ratsunalkua, jotka eivät koskaan aiemmin olleet kilpailleet. Siitä ei voisi seurata muuta kuin katastrofi. Onnekseni Riikka oli luvannut ratsastaa pikkuhepat eli Ulvin ja Danskun, joten minun huolehdittavakseni jäisi vain Eddy, Tägi ja Karo.
Olin pyytänyt vakiovalmentajaani Piiaa valmentamaan meitä jokaisen hevosen kanssa ennen kilpailupäivää. Tänään oli vuorossa Karo ja Ulvi. Olimme kasanneet kentälle viiden esteen radan, jota minä ja Riikka saimme hypätä vuorotellen. Riikan ja Ulvin suoritus näytti joka kierroksella virheettömältä eikä Piiakaan löytänyt ratsukon menosta juurikaan korjattavaa. Ainoastaan eteneminen esteiden välillä olisi saanut olla aavistuksen verran reippaampaa. Minun ja Karon ensimmäiset hypyt sen sijaan olivat suoraan sanottuna pelottavaa katseltavaa. Lähestymiset olivat aivan liian vauhdikkaita ja ponnistukset menivät aivan sähläämiseksi. "Pidätä, pidätä, pidätä nyt hyvänen aika", kuulin Piian huutavan nauraunsa lomasta. Karon pahimman energisyyden laannuttua alkoivat hypytkin sujua paremmin. Täytyy siis muistaa kunnon verryttelyt ennen kisasuoritusta.
04/08/2016 - Valokuvamallina - kirjoittanut Sandra (Micaela)
Äiti oli viimeinkin suostunut ostamaan järjestelmäkameran, mitä olin kinunnut viimeiset pari vuotta. Tiesin heti ensimmäisen kuvauskohteeni - oma rakas vuonismussukkani Ulvi tietysti.
Päästessäsi tallille huomasin sen kuitenkin olevan niin paksun pöly- ja kurakerroksen peitossa, että tamma vaatisi ensin kunnon puunausoperaation. Kävin hakemassa neitokaisen tarhasta ja sidoin sen ulos puomiin. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja paarmoja riitti. Onnekseni ne näyttivät pitävän enemmän hevosen kuin ihmisen lihasta, joten sain olla aika rauhassa. Ulvia kyllä kävi vähän sääliksi.
Lopulta Ulvi alkoi näyttää taas hevoselta, joten talutin sen järven rantaan kuvausta varten. "Pysyt nyt sitten hetken paikoillas", komensin tammaa ja heitin riimunarun sen kaulalle. Päästessäni parin metrin päähän hevosesta oli tamma kääntynyt jo peräpää minua kohti mutustelemaan heinää. "Voi hyvänen aika, etkö sä kuullu mitä mä sanoin", huokaisin ja kävin kääntämässä tamman taas oikeinpäin. Vaan eipä se mitään auttanut. Pian tuo ahmatti oli taas saman heinätupsun kimpussa. "Tarvitko sä apua", kuulin Micaelan naurahtavan takanani. Kuinkahan kauan sekin oli seurannut mun touhujani? Otin kuitenkin avun ilomielin vastaan, ja Micaelan pitäessä Ulvin paikoillaan alkoivat kuvatkin lopulta onnistua.
Eräs tuttavani, joka työskentelee paikallisessa nuorisotoimessa, soitti minulle pari kuukautta sitten kysyäkseen löytyisikö minulta sopivaa hevosta lasten kesätapahtuman talutusratsastukseen. Senpä vuoksi seisoin nyt hevosineni Huhtalan ala-asteen hiekkakentällä.
Olin valinnut mukaani vuonohevostamma Ulvin, joka rauhallisen ja varman luonteensa ansiosta sopi paremmin kuin hyvin tähän tehtävään. Suloinen pystyharja tuntui olevankin koko tapahtuman vetonaula, joka keräsi ympärilleen lasten lisäksi myös näiden vanhempia. Tamman pieni ja ponimainen ulkomuoto sai jopa hieman aremmatkin lapsukaiset lähestymään meitä ja kokeilemaan pienen kierroksen ratsastusta. Ulvi nautti lasten antamasta huomiosta, rapsutuksista sekä erityisesti ruohotupsuista, joita lapset kävivät sille keräämässä.
Kun lopulta oli tullut aika lähteä kotia kohti, oli meitä hyvästälemässä noin kymmenkunta ratsastukseen hurahtanutta pikkutyttöä.
01/07/2016 - Estevalmennus - kirjoittanut Micaela
Olin jo alkanut katumaan sitä, että olin ilmoittanut kaikki tallin hevoset samoihin estekilpailuihin Yläkokon ratsastuskoululle. Meillä olisi mukana nimittäin viisi nuorta ja kokematonta ratsunalkua, jotka eivät koskaan aiemmin olleet kilpailleet. Siitä ei voisi seurata muuta kuin katastrofi. Onnekseni Riikka oli luvannut ratsastaa pikkuhepat eli Ulvin ja Danskun, joten minun huolehdittavakseni jäisi vain Eddy, Tägi ja Karo.
Olin pyytänyt vakiovalmentajaani Piiaa valmentamaan meitä jokaisen hevosen kanssa ennen kilpailupäivää. Tänään oli vuorossa Karo ja Ulvi. Olimme kasanneet kentälle viiden esteen radan, jota minä ja Riikka saimme hypätä vuorotellen. Riikan ja Ulvin suoritus näytti joka kierroksella virheettömältä eikä Piiakaan löytänyt ratsukon menosta juurikaan korjattavaa. Ainoastaan eteneminen esteiden välillä olisi saanut olla aavistuksen verran reippaampaa. Minun ja Karon ensimmäiset hypyt sen sijaan olivat suoraan sanottuna pelottavaa katseltavaa. Lähestymiset olivat aivan liian vauhdikkaita ja ponnistukset menivät aivan sähläämiseksi. "Pidätä, pidätä, pidätä nyt hyvänen aika", kuulin Piian huutavan nauraunsa lomasta. Karon pahimman energisyyden laannuttua alkoivat hypytkin sujua paremmin. Täytyy siis muistaa kunnon verryttelyt ennen kisasuoritusta.
04/08/2016 - Valokuvamallina - kirjoittanut Sandra (Micaela)
Äiti oli viimeinkin suostunut ostamaan järjestelmäkameran, mitä olin kinunnut viimeiset pari vuotta. Tiesin heti ensimmäisen kuvauskohteeni - oma rakas vuonismussukkani Ulvi tietysti.
Päästessäsi tallille huomasin sen kuitenkin olevan niin paksun pöly- ja kurakerroksen peitossa, että tamma vaatisi ensin kunnon puunausoperaation. Kävin hakemassa neitokaisen tarhasta ja sidoin sen ulos puomiin. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja paarmoja riitti. Onnekseni ne näyttivät pitävän enemmän hevosen kuin ihmisen lihasta, joten sain olla aika rauhassa. Ulvia kyllä kävi vähän sääliksi.
Lopulta Ulvi alkoi näyttää taas hevoselta, joten talutin sen järven rantaan kuvausta varten. "Pysyt nyt sitten hetken paikoillas", komensin tammaa ja heitin riimunarun sen kaulalle. Päästessäni parin metrin päähän hevosesta oli tamma kääntynyt jo peräpää minua kohti mutustelemaan heinää. "Voi hyvänen aika, etkö sä kuullu mitä mä sanoin", huokaisin ja kävin kääntämässä tamman taas oikeinpäin. Vaan eipä se mitään auttanut. Pian tuo ahmatti oli taas saman heinätupsun kimpussa. "Tarvitko sä apua", kuulin Micaelan naurahtavan takanani. Kuinkahan kauan sekin oli seurannut mun touhujani? Otin kuitenkin avun ilomielin vastaan, ja Micaelan pitäessä Ulvin paikoillaan alkoivat kuvatkin lopulta onnistua.
Tämä on virtuaalihevonen | Sisältö © Micaela, ellei toisin mainita | Kuva © ransu.kuvat.fi