Eduar Sova
venäjänratsuhevonen, ori musta, 163cm s. 12/03/2016, 3v. yleispainote, heB/100cm VH16-101-0030 kasvattaja: Pöllökummun Tila omistaja: Micaela (VRL-13987) |
Pikkutyttönä lainasin kirjastosta kirjan Uljas Musta, ja jo silloin aloin haaveilemaan komeasta, lihaksikkaasta, yönmustasta hevosesta, jonka kanssa saisin laukata auringonlaskuun. Noh, vuosien varrella tuo lapsuuden unelma hiipui, mutta vuoden 2016 kesäkuussa jokin sytytti sen uudestaan. Olin vierailemassa hyvän ystäväni luona toisella paikkakunnalla ja yhdellä iltalenkillä satuimme kävelemään läheisen hevostilan ohi. Tarhat olivat täynnä juuri sellaisia pikimustia hevosia, joista olin lapsena haaveillut. Kotiin palattuani menin mielenkiinnosta katsomaan tilan nettisivuja, ja kävi ilmi, että tilalla kasvatettiin venäjänratsuhevosia. Siitä se sitten lähti. Minulle ennestään tuntemattomaan rotuun tutustuttuani, soitin kyseiselle Pöllökummun tilalle, ja kyselin mahdollisen kasvatin ostosta. Eipä aikaakaan, kun oma Uljas Mustani asteli trailerista Toivion pihamaalle.
Eddy on luonteensa puolesta hyvin samanlainen kuin isänsä. Välillä on hyviä päiviä, kun kaikki on kivaa, ja ihminen on universumin mahtavin ja kunnioitetuin olento. Välillä taas on niitä ei-niin-hyviä-päiviä, jolloin ori pitää ihmistä lähinnä kynnysmattonaan kiukutellen kaikesta mahdollisesta. Kyllä orin kanssa silti toimeen tulee, kunhan osaa olla vain luja ja kärsivällinen.
Hoitaessa Eddy on useimmiten ihan mukava tapaus. Ori nauttii harjaamisesta ja kaviotkin nostaa hienosti, mutta siinä vaiheessa kun ratsastusvarusteita aletaan kantaa herran näköetäisyydelle, niin johan muuttuu ääni kellossa. Satuloidessa Eddy yrittää pelotella hoitajaansa pois lattiaa kuoputtamalla, luimistelemalla ja muutenkin kovin eläväisesti käyttäytymällä, mutta napakka komennus riittää rauhoittamaan tilanteen. Myös suitsien laittaminen vaatii jonkin verran kärsivällisyyttä ja topakkuutta orin nostaessa päänsä taivasta kohti ja puriessa hampaansa visusti yhteen.
Ratsastaessa tämä kahden estehevosen jälkeläinen on parhaimmillaan, missäs muuallakaan, kuin esteillä. Eddy rakastaa hyppäämistä, mutta välillä se innostuu siitä vähän liiaksikin eikä malta keskittyä. Vaikka esteille tullaankin välillä vähän kyseenalaisella tyylillä ja vauhdilla, niin harvemmin ori kuitenkaan pudottaa. Meidän onneksemme kilpailuissa ei jaeta tyylipisteitä. Koulukiemuroita vääntäessä tämä vauhdikas ori tahtoo aina vähän kyllästyä, mutta hyvinä päivinä siltä löytyy työmoraalia myös tähänkin lajiin.
Suku & jälkeläiset
i. Edgar Ivo |
ii. Elmanuel ie. Genrietta Ivo |
iii. Icor iie. Elisha iei. Steffan Ivo iee. Henriet Ivo |
e. Amėlia BPB |
ei. Vladimír BPB ee. Milája BPB |
eii. Dominic eie. Dvina eei. Stefan eee. Valerié |
Kilpailusijoitukset
|
Päiväkirja
05/07/2016 - Estevalmennus (kirjoittanut: Micaela)
Olin jo alkanut katumaan sitä, että olin ilmoittanut kaikki tallin hevoset samoihin estekilpailuihin Yläkokon ratsastuskoululle. Meillä olisi mukana nimittäin viisi nuorta ja kokematonta ratsunalkua, jotka eivät koskaan aiemmin olleet kilpailleet. Siitä ei voisi seurata muuta kuin katastrofi. Onnekseni Riikka oli luvannut ratsastaa pikkuhepat eli Ulvin ja Danskun, joten minun huolehdittavakseni jäisi vain Eddy, Tägi ja Karo.
Olin pyytänyt vakiovalmentajaani Piiaa valmentamaan meitä jokaisen hevosen kanssa ennen kilpailupäivää. Tänään oli minun ja Eddyn vuoro. Olimme kasanneet Piian kanssa kentälle mahdollisimman monipuolisen viiden esteen radan, johon kuului parin tavallisen pystyn lisäksi sarja, laukanvaihtoeste ja okseri. Eddy oli tänään hyvällä päällä. 80 cm:n esteet ylittyivät turhankin helposti, joten Piia nosti puomit metrin korkeuteen. Korjattavaa oli oikeastaan vain omassa ratsastuksessani. "Tee parempia lähestymisiä. Nyt tulette aina vähän huonossa kulmassa", Piia huuteli ohjeita kentän laidalta. Valmennus sujui paremmin, kuin olin osannut odottaakaan, mutta se ei vielä merkinnyt mitään. Täyti vain toivoa, että Eddyllä olisi kisapäivänäkin yhtä hyvä "draivi".
Olin jo alkanut katumaan sitä, että olin ilmoittanut kaikki tallin hevoset samoihin estekilpailuihin Yläkokon ratsastuskoululle. Meillä olisi mukana nimittäin viisi nuorta ja kokematonta ratsunalkua, jotka eivät koskaan aiemmin olleet kilpailleet. Siitä ei voisi seurata muuta kuin katastrofi. Onnekseni Riikka oli luvannut ratsastaa pikkuhepat eli Ulvin ja Danskun, joten minun huolehdittavakseni jäisi vain Eddy, Tägi ja Karo.
Olin pyytänyt vakiovalmentajaani Piiaa valmentamaan meitä jokaisen hevosen kanssa ennen kilpailupäivää. Tänään oli minun ja Eddyn vuoro. Olimme kasanneet Piian kanssa kentälle mahdollisimman monipuolisen viiden esteen radan, johon kuului parin tavallisen pystyn lisäksi sarja, laukanvaihtoeste ja okseri. Eddy oli tänään hyvällä päällä. 80 cm:n esteet ylittyivät turhankin helposti, joten Piia nosti puomit metrin korkeuteen. Korjattavaa oli oikeastaan vain omassa ratsastuksessani. "Tee parempia lähestymisiä. Nyt tulette aina vähän huonossa kulmassa", Piia huuteli ohjeita kentän laidalta. Valmennus sujui paremmin, kuin olin osannut odottaakaan, mutta se ei vielä merkinnyt mitään. Täyti vain toivoa, että Eddyllä olisi kisapäivänäkin yhtä hyvä "draivi".
Tämä on virtuaalihevonen | Sisältö © Micaela, ellei toisin mainita | Kuva © Suomen Hippos/Pirje Paananen